Ennakoitavuus helpottaa maidonkuljetusyrityksen arkea

Referenssi /
07.04.2022

Isä-Lappalainen perusti kuljetusliikkeen vuonna 1976. Päivittäistavarakaupan jakeluista liikkeelle lähtenyt yritys on matkan varrella ehtinyt kuljettaa monenmoista. Lappalaisen Liikenteen nimissä on ajettu autonkuljetuslavetteja, betoniautoja, ja kappaletavarakuljetuksia. Viimeiset parikymmentä vuotta yritys on keskittynyt maidonkuljetukseen.

Lappalaisen Liikenteen toimitusjohtaja Hannu Lappalainen on ollut perheyrityksen matkassa omien sanojensa mukaan aina. Auton rattiin hän tarttui armeijasta kotiuduttuaan, heti seuraavana päivänä. Logistiikkapuolen insinööriopintojen jälkeen nuori mies mietti hetken tulevaa, mutta muihin töihin ei tullut silloinkaan lähdetyksi. Yrittäjyys veti puoleensa.

Yritys toimi aluksi toiminimellä, sitten kommandiittiyhtiönä ja nyt jo pitkään osakeyhtiönä. Väinö Lappalainen on hallituksen puheenjohtaja, mutta ei enää aktiivisesti yrityksen arjessa.

– Hän on omat kilometrinsä ajanut, nyt on kilometrit täynnä, poika luonnehtii.

 

 

Isoja investointeja

Hannu Lappalainen on ajanut työkseen ympäri Suomea yli 25 vuotta. Kertyneitä kilometrejä hän ei ole laskenut, mutta nykyisin matkaa tulee taitettua arviolta 100 000 kilometriä vuodessa. Ennen tilat olivat pienempiä ja maitoauto poikkesi keräilyreissuilla monissa pihoissa. Kun tilakoot ovat vuosien varrella kasvaneet, ajomatkat ovat pidentyneet. Samalla autojen koko on muuttunut.

– Aiemmin 60 tonnia oli maksimipaino, nyt kaikki autot alkavat mennä 76 tonniin.

Maidonkeräilyautoissa yrityksen omaa on ainoastaan alusta, Valion omaisuutta ovat päällimmäiset rakenteet ja perävaunut. Meijereiden välillä ajettavat siirtokuljetukset hoidetaan kokonaan omalla kalustolla. Viimeisten vuosien aikana autojen hinnat ovat Lappalaisen mukaan nousseet melkoisesti. Nykyisellään siirtoautot maksavat yli neljäsataatuhatta ja keräilyauton alusta 150–180 000 euroa.

Kilpailu alalla on kovaa, mutta sopimuskaudet ovat onneksi pitkiä. Sopimus tehdään aina kuudeksi vuodeksi kerrallaan.

– Ei tuollaisia investointeja pysty tekemään pelkästään hyvien puheiden perustalle. Asiakkaan puolelta on vaatimus, että homma pitää aloittaa aina uudella kalustolla. Saadaan päästöluokat kuntoon ja uusin autoteknologia käyttöön, Lappalainen selvittää.

Lappalaisen Liikenteen 13 kuljettajaa ajavat tauotta hoidettavia maidonkuljetuksia neljällä autolla. Kilometrejä kertyy autoa kohden 250 000–300 000 vuosittain ja niillä ajetaan kolme vuotta. Koska työtä tehdään 24/7, autojen pitää olla toimintavarmoja.

 

Polttoaineesta isot kulut

Polttoaineiden hinta on noussut Lappalaisen mukaan melkein euron per litra vuoden takaiseen verrattuna.

– Polttoaineisiin menee tonni enemmän päivässä kuin vuosi sitten, Hannu Lappalainen laskeskelee.

Hän uskaltaa kuitenkin sanoa, että Lappalaisen Liikenteellä menee tällä hetkellä ”ihan ok”. Vaikka maidonkuljetusten sopimuskausi on kuusi vuotta, muuttuvia kuluja tarkastellaan sopimuskumppanin kanssa kuukausittain. Polttoainekustannusten kasvu ei siten vaikuta niin isosti kuin aloilla, joilla tarkastelujaksot ovat pidemmät.

Yrityksen arkea helpottaa myös toiminnan ennakoitavuus. Maidonkuljetus on moniin muihin ajoihin verrattuna säännöllistä. Samat reitit ajetaan joka toinen päivä, yötä päivää.

– Säännöllisyys on positiivista rahdin ajoon verrattuna. Siinä lähdet maanantaina tai sunnuntaina, etkä tiedä, koska tulet takaisin. Maidonkuljetuksessa tietää, milloin lähtee ja milloin tulee pois, Lappalainen sanoo.

 

Kysyvä ei tieltä eksy

Säännöllisyys helpottaa myös yrityksen taloudenhallintaa, ja asiat rullaavat omalla painollaan. Siitä lähtien kun Lappalaisen Liikenne on ollut Talenomin asiakas, palkanlaskentaa on hoitanut yksi ihminen, taloushallintoa toinen. Tutuiksi tulleiden ihmisten kanssa on syntynyt ymmärrys, mitä ollaan tekemässä puolin ja toisin. Tärkeintä Lappalaiselle on, että kuljettajien palkat hoituvat oikein ja ajallaan.

Hannu Lappalainen arvostaa sitä, että aiempaan tilitoimistoon verrattuna ohjelmisto muuttui helppokäyttöisemmäksi. Entisen järjestelmän kanssa hän ei oikein päässyt koskaan sinuiksi. Talenomin järjestelmistä on saatavilla monenmoisia raportteja, joilla toiminnan kannattavuutta on kätevä seurata.

– Kyllä minä ne aina katson, mutta tiedän myös itse, mitä menee ja minkä verran tulee. Nykytoiminta on niin säännöllistä, että ei tarvitse hirveästi ennakoida tulevaa.

Säännöllisyyden ja ennustettavuuden kääntöpuoli on sitovuus. Koska kuljettajat ja kuljetuskalusto ovat liikkeellä ympäri vuorokauden, Lappalainen on aina puhelimen tavoitettavissa. Tuntuu hyvältä, että Talenomin päässä on puolestaan joku, joka on olemassa juuri häntä varten.

– Aina silloin tällöin, kun jotain juttua pitää miettiä, olen soittanut ja kysynyt neuvoa. Esimerkiksi jotakin investointia, miten se kannattaa tehdä. Mieluummin teen etukäteen oikein kuin alan jälkikäteen selvittämään.

– Sieltä on aina saanut apua. Tämä olisi helppoa, jos tietäisi itse kaiken, mutta kun ei tiedä. Kysyvä ei tieltä eksy.

 

 

 

Ota yhteyttä ja pyydä tarjous

Täytä yhteystietosi alle ja olemme sinuun yhteydessä