l Royal Line | Talenom

Royal Line

Yrittäjätarina

royal-line-logo-punainen

Merelle lähteminen on joka päivä juhlaa

Vaari tuli 13-vuotiaana huutolaispoikana Pohjanmaalta Helsinkiin. Töitä löytyi satamasta. Vaikka satamajätkän työ oli arvatenkin rankkaa, siinä sai väläyksen merestä ja saaristosta. Vaari taisi rakastua molempiin.

 

Kun helsinkiläiset sodan jälkeen halusivat saaristoon virkistymään, vaari näki mahdollisuuden tienata leipänsä sataman sijasta toisella tavalla. Hän hankki pienen, puisen moottorialuksen, m/s Annikin. Vaari ja Annikki alkoivat kuljettaa matkustajia Helsingin Ruoholahdesta Westendin edustalla sijaitsevaan Vehkasaareen kesällä 1945.

 

Sen, minkä Jaakko Rautakorpi aloitti, poika Jorma Rautakorpi kasvatti isommaksi. Nyt risteily-yritystä luotsaa kolmas polvi Rautakorpia, isänsä ja vaarinsa jäljissä jatkava Jukka. Royal Line viettää tänä vuonna 75-vuotisjuhlavuottaan.

”Kyllä tästä tällainen välivuosi tulee. Pitää vain katsoa, että kassa riittää ensi kevääseen.”

Jukka Rautakorpi

Royal Line

Juhlavuodesta ei tullut aivan sellainen kuin Jukka Rautakorpi oli ajatellut. Tälle kesälle saatu laivueen uusin tulokas m/s Helsinki antaa toki aihetta iloon, mutta muuten korona sotki suunnitelmat. Vielä toukokuun lopussa tunnelma oli synkkä, kesän tilauskirjat olivat tyhjät. Vaikka yritysten tilaukset puuttuvat edelleen, tilanne näyttää jo paremmalta. Yksityiset ihmiset ovat lähteneet liikkeelle.

 

– Kyllä tästä tällainen välivuosi tulee. Pitää vain katsoa, että kassa riittää ensi kevääseen, Rautakorpi tuumaa.

 

Hän toivoo, että koronaa vastaan olisi ensi kesään mennessä saatu rokote, ja matkustus ulkomailta luontuisi taas. Ulkomaisten turistien osuus Royal Linen reittiliikennematkustajista on noin puolet.

Jatkuvaa kehitystä

Rautakorpi ei ole tyytynyt pelkästään odottelemaan parempia aikoja – yritystä pitää kehittää jatkuvasti. Tälle kesälle se tarkoittaa muun muassa liikenteen aloittamista Porvoossa ja Espoon Suvisaaristossa heinäkuun alussa.

 

Varsinainen iso harppaus oli bussiliikenteen aloittaminen kymmenen vuotta sitten. Royal Linen Hop-on Hop-Off -bussit ovat olleet menestys, vaikka alku vaatikin rohkeutta.

 

– Eihän me mitään busseista ymmärretty. Sain onneksi palkattua hyvän kaverin, joka lähti vetämään bussipuolta, Rautakorpi myhäilee.

 

Yhtä isoja, uusia aluevaltauksia ei ole luvassa. Se, että laivojen ravintolakeittiöitä voisi hyödyntää pitopalvelutoiminnassa läpi talven, on kuitenkin haaveissa. Tai se, että ravintolalaivalle löytyisi hyvä, kiinteä paikka rannalta. Nämä suunnitelmat menevät kuitenkin Rautakorven mielestä normaalin kehittämisen piikkiin.

 

– Se on kehittämistä, joka liittyy meidän ydintoimintaan. Kehittyminen vaatii jatkuvaa innovointia.

Merellä kuin vapaalla

Laivuri, yrittäjä Jukka Rautakorpi totisesti tietää, että yrittäjän raha ei tule helpolla. Arki on kovaa puurtamista, ja vaatii melkoista monialaosaamista.

 

– Ollaan puumiehiä, sähkömiehiä ja metallimiehiä. Pitää olla keittiöosaamista ja ravintolaosaamista. Ei tässä pelkästään valkoinen paita päällä, kravatti kaulassa ajella. Joka ikinen venttiili ja katkaisija pitää tuntea, että saadaan laiva liikkeelle.

 

Työn kausiluonteisuus asettaa risteilyliikenteelle omat haasteensa – kausi kestää jäiden lähdöstä jäiden tuloon. Silloin painetaan pitkää päivää. Yrittäjän päivään mahtuu yhtä lailla talous-, henkilöstö- kuin keittiöasioitakin. Aamusta iltaan. Seitsemän päivää viikossa.

 

– Kun tunnen, että on hetki levätä, niin lepään. Mutta kyllä puolen vuoden kauden jälkeen on aika loppu, Rautakorpi myöntää.

 

Lokakuussa Royal Line ajaa vielä viikonloppuisin risteilyitä Kauppatorilta, sen jälkeen on hetki aikaa laivojen kunnostukselle. Marras-joulukuun vaihteessa tarjolla on pikkujouluristeilyitä, mutta jouluksi tilanne rauhoittuu. Silloin Rautakorpi pitää lomaa. Ei liian pitkään, sillä tammikuussa pitää jo ryhtyä pohtimaan, ovatko seuraavan kauden tuotteet kunnossa.

 

Jukka Rautakorvelle perheyrityksen jatkaminen on kuitenkin aina ollut luontevaa. Paitsi yrittäjyys myös rakkaus mereen ja saaristoon taitavat olla vaarin perintöä.

 

– Välillä pitää ihan pysähtyä, että onhan tämä oikeasti kivaa hommaa. Sehän on kuin vapaapäivä, kun pääsee merelle. Kiva katsoa kehittyvää Helsinkiä, ja nähdä mahtavat auringonlaskut, Rautakorpi tunnelmoi.

Teksti: Marjo Rönnkvist / Sana tai pari Oy

Kuvat: Mikko Käkelä / Laatukuva

Aloita parempi

tilitoimistokokemus nyt

Ota yhteyttä

Ota yhteyttä